Meiwaku

Työnantaja sai erään projekteistaan valmiiksi ja ulos ovesta. Tämä on harvinaista. Yleensä emme saa mitään varsinaisesti valmiiksi. En ole töissä asioiden valmistamiseen tähtäävässä instanssissa.

Viikonloppu toi myös taukoa hektiseen työtahtiin. Olen rentoutunut etsimällä uutta asuntoa itselleni. Päätettäväksi jää, kuinka paljon yli varojeni tahdon elää.

Olen myös taas erakoitunut pahasti. Kaikki tuttavani katsovat televisiosta curlingia. En näe lajin viehätystä.

Työssä on riiittänyt puuhailtavaa. Eräs projekteistamme saattaa jopa nähdä piakkoin julkistuksen. Mutta ei siitä täällä sen enempää. Olen kryptinen kuin Marko.

Kuuden tunnin yöunilla ei pärjää jos ne ottaa tavaksi. Nytkin väsyttää kovin. Viime yönä näin unta, jossa jättimäinen rapu ajoi minua takaa vanhan lukioni kellarissa. Pelotti. En tahdo nukkua jos rapu odottaa minua taas.

Ajattelinkin viikonlopun virusepidemiassa olleen jotain kummallista. Tietooni tuotiin tietokonefoorumin kautta kummallisesti käyttäytyvä sähköposti. Uteliaana kävin vilkaisemassa, vaikken edes tuntenut kysyjää. Hänen postilaatikossaan majaili juuri leviämisensä aloittanut "ystävänpäivän mato". Tai miksi sitä kutsuttiinkaan. Eksoottinen ilmiö.

En kuitenkaan saanut kansainvälistä kunniaa siitä, että olisin ollut ensimmäinen sen tunnistanut ihminen. Sentään huomasin madon yhtäläisyydet Morris-matoon ihan itse.

Vilkas viikonloppu. Papukaijaa en silti päässyt katsomaan. :(

Eilen yöllä olin ehtinyt olla irkissä sosiaalinen. こりのチャン puheli kanssani melkein nukkumaanmenoaikaani asti. Tänään ajattelin ainoastaan ujuttaa Debianin kannettavaan koneeseen. Se ei onnistunut. Tärkeämmät asiat veivät jatkuvasti huomioni.

Illalla tapasin baarissa kiinnostavan tyypin, jonka pipossa luki "Sekopää". Syystäkin.

Kun olin menossa nukkumaan, verkosta löytyi kiintoisia asioita.

Neljä tuntia myöhemmin olin yhä menossa nukkumaan.

Kahdeksan tuntia myöhemmin myös.

Nyt voisin oikeasti ummistaa silmäni hetkeksi. En enää edes erota kirjaimia ruudulla. Aurinkokin nousi jo.

Rautasahan ja kolvin heilautuksen jälkeen Markolta saamani kone oli toimintakuntoinen. Nyt se on Debianin asennusta vaille käyttökelpoinen lankku.

Viikonlopulle suunnittelemani käynti Tampereella peruuntui. Isäntäpariskuntani molemmat jäsenet olivat saaneet flunssan. Suuri harmi. He olivat juuri hankkineet harmaapapukaijan. Lintuinfluenssavitsit sikseen, olisin kovasti tahtonut tavata uuden perheenjäsenen. Nyt jää toiseen kertaan. Viikonlopulle on myös keksittävä jotain muuta sisältöä.

On tavanomaisen turha tuote-esittelytilaisuus palvelusta, jota emme tarvitse. Myyntitykki esittelee PowerPoint-taitojaan. Kuulijoina on ikävystyneitä ihmisiä, jotka manageri on paikalle pakottanut. Manageri nyökkäilee kiinnostuneena. Tekniset ihmiset irkkaavat kannettavillaan muka huomaamattomasti.

Tilaisuus on täysin innoton. Markkinointidroidi lopettaa esityksensä, tiedustelee onko jollakulla kysymyksiä. Manageri on ärtynyt ilmeisestä kiinnostuksen puutteesta. Myyntitykki taitaa olla hänen kaverinsa.

"Sinä, Kalle Koodaaja, tämähän sivuaa sinun projektiasi, onko sinulla jotain kysyttävää?"

Koodaaja nostaa katseensa koneestaan. "No joo... Voisko yhdellä lauseella selittää, mitä oikein myydään?"

Manageri näyttää ärtyneeltä. "Sitähän on selitetty tässä jo tunnin verran."

"Joo, mutta niinkuin yhdellä lauseella?"

Myyntitykin silmät räpysyvät. Järjestelmä kaatui ja on käynnistettävä uudelleen. Valitettavasti hänellä on vain yksi ohjelma. Sitä ei voi pakata tiiviimmäksi. Hän näplää kannettavaansa, sammuttaa PowerPointin. Käynnistää sen uudelleen.

Jo nähdyn esityksen ensimmäinen kalvo ilmestyy jälleen kankaalle.

Minä oikoluen koodia ja toivon, ettei manageri huomaa.

Happy Valentine's Day! バレンタイヌの日おめでとうございます！

I was so lost in thought I didn't even realize what day it was. I guess it tells something about my social life these days. Fortunately some email from very dear friends reminded me. It cheered me up as well. :)

As to why I don't blog in English - I just don't feel comfortable writing this language. Not to a wide audience I mean. It's difficult to explain. I have issues. I will make some shrink really rich some year.

Marko jätti minulle viikonloppuna semitoimivan kannettavan. Ajattelin rakennella siitä jotain. En vielä tiedä mitä. Ensin siihen pitäisi kuitenkin puhaltaa henkeä.

Askartelu koneen parissa vaati muutamia osia. Niitä ei ollut. Huomenna ehkä löytyy.

Yksiöni tuntui taas pieneltä ja ahtaalta. Mökkihöperöys uhkaa. Työasiatkin pyörivät päässä. Ne eivät suostuneet lähtemään pois edes isolla annoksella hömppäanimea.

Mr. Velcro Fastenerin levynjulkaisubileet olivat loistavat :) Olin taas täysin musiikin lumoissa. Melkeinpä unohdin että olin sopinut tapaavani Jonnan tapahtumassa. Toisaalta hän oli tuonut mukaan poikaystävänsä. Toisissa oloissa se olisi kenties harmittanut.

Lauantaina tein hetken töitä. Perjantain poliittinen puheenvuoro oli vienyt aikaa tärkeiltä hankkeilta. En malttanut odottaa maanantaihin saakka niiden kanssa. Poljin työpaikalle ja istuin kääntämässä koodia pari tuntia. Muitakin ahkeria ihmisiä oli paikalla. Menimme puolen tiimin vahvuudella pizzeriaan keskustelemaan optimoinnista. Sen jälkeen Santerin luo pelaamaan Soul Caliburia. Muut aikoivat vielä lähteä illalla baariin. En kuitenkaan mennyt mukaan.

Kotona tietokone oli käynyt noutamassa uusimpia tarinoita jättiläisroboteista. Ne eivät olleet kauhean hyviä. ゲド戦記 on yhä odotuslistan kärjessä. Vaikka siinä onkin lohikäärmeitä ja magiaa :)

TTVK oli kannatuksenkeruukiertueella. Antipiraatti kertoi meille puoli tuntia, miten musiikin imurointi webistä on nyt rikollista. Samoin kuulemma monet muut asiat.

Jotkut olivat äänekkäästi eri mieltä. Esitettiin purevia kysymyksiä. Minä panin nappikuulokkeet päähäni ja kuuntelin Mr. Velcro Fasteneria. Illalla on levynjulkaisubileet.

Näitä minä tahdon syntymäpäivälahjaksi. Saakohan Dave's Ultimate Insanityä jostain päin Suomea?

"Tietoisku uuden tekijänoikeuslain vaikutuksista
Nimi Poistettu, Tekijänoikeuksien tiedotus- ja valvontakeskus
Pakollinen kaikelle IT-henkilöstölle"

Outoa. Minulla on oikeitakin työtehtäviä, miksi halutaan kuluttaa aikaa tällaiseen? Ei tämä liity minun tai oikeastaan kenenkään töihin meillä.

Haluaakohan TTVK keskustella kanssani fanisubatuista animesarjoista?

Tytön nimi oli Jonna. Tapasimme tanssimassa viime lauantaina. Hänellä oli kaunis nauru.

Törmäsin häneen sattumalta elokuvakaupassa. Kävimme Fontanassa teellä. Puhuimme animesta. Hänen naurunsa oli yhä kaunis. Pyysin häntä opettamaan sen minulle, mutta pyyntö sai hänet vaan nauramaan lisää. Osaisinpa minäkin hymyillä korvasta korvaan. Sitten täytyisi vain varoa, ettei pään yläosa putoa pois.