Meiwaku

Olen kai viimein toipunut hurjasta lauantaista. Töissä on vielä vähän levotonta. Olen leikkinyt tehnyt kaikkea muuta kuin erikoisalani hommia. Vaihtelua tämäkin.

Järkevien matkatoimistojen avulla pääsisi parilla sadalla Lontooseen. Tämä on edessä joko ensi kuun loppupuolella tai toukokuun alussa. Kunhan こりのチャン saa työaikataulunsa selville, sovimme päivän. Sitten kohtaamme kaukana kummankin kotoa.

Sunnuntaina heräsin myöhään. Inhottavasta kesäajasta ei varmasti ole oikeasti hyötyä kenellekään. Valoa saadaan kuitenkin sama määrä, oli kello mitä tahansa.

Kävin vanhempien luona syömässä hyvissä ajoin ennakoidulla syntymäpäiväherkuttelulla. Sitten palasin Turkuun, ja sain melkein heti työhön liittyviä puheluita. Paljon ylityötä ei kuitenkaan tullut. Piti vaan allekirjoittaa paperi edellisyön puuhasteluista.

Illalla ei enää pelottanut, mutta pari arvoitusta viikonlopulta jäi vielä askarruttamaan. Eikä sähköposteihin vastailtu. Ihmiset varmaan pitivät vapaapäivää.

Sydänyön kammo hälveni kun vietin puolitoista tuntia juttelemalla ircissä. Uskalsin käydä nukkumaankin vähän ennen kesäaikaa. :)

Hirveästi on kaikenlaisia suuria ongelmia ja asioita joita pitäisi tehdä. Sitten on pieniä ongelmia. Tuntuu siltä etten osaa enää suhtautua uusiin ihmisiin oikein luontavasti muualla kuin verkossa. Oikeassa maailmassa on vieraiden seurassa alati ujo ja epävarma olo. Olisikohan pitänyt ostaa Hilkalta itseluottamusta kasvattava kivi?

Tästä päivästä oli tulossa paljon eilistä mukavampi. Tapasin kivoja ihmisiä ja katsoin heidän kanssaan elokuvaa. Sitten yksi puhelinsoitto käänsi kaiken päälaelleen.

Nyt istun kotona valot päällä ja pelkään. En uskalla avata ovea jos joku soittaa ovikelloa. Kauheasti yhteensattumia, pelottavia yhteensattumia. Yritän uskotella itselleni, että ulkona ei vaani hirviötä, ainakaan minun pihallani. On aina ollut helpompaa uskoa hirviöihin kuin siihen, että niitä ei ole.

Taiteilin kotiini verkkoyhteydenkin. Hiukan tämä vielä harittaa. Langattomuus ei ole aivan mutkatonta. Jossain vaiheessa tulee kaapeliyhteyskin, siihen saakka bitti kulkee ilman halki.

Ehdin nippa nappa elokuvaankin. V for Vendetta oli kiva. Olin joskus yrittänyt lukea sarjakuvaakin, mutten pitänyt sen piirrosjäljestä. Elokuva oli paikka paikoin arvattava ja ehkä melodramaattinen, mutta oli sillä sielua. Ja vaikka yritänkin elää omassa pienessä maailmassani käsitin sen ajankohtaiseksi ja rohkeaksi.

Elokuvan jälkeen kävin kaverin kanssa kaakaolla. Sielllä viereisessä pöydässä istuneet vanhemmat naiset yrittivät myydä meille terveystyynyjä, mutta uskoivat kun sanoimme elävämme tosi terveellisesti.

Nyt on kuitenkin vähän yksinäinen olo. Uusi koti alkaa näyttää oikealta, mutta se on tyhjä. Viimeksi kun asuin näin suuressa asunnossa en ollut yksinäni. En tullut edes ajatelleeksi, että muutto saisi aikaan näin ikävöivän tunteen. On tämä vähän kurja tapa viettää perjantai-iltaa.

Muutin vähät tavarani kaksioon keskustan tuntumassa. On tilaa, valoa ja vaikka mitä. Tuhlasin kauheasti rahaa ja vingutin luottokorttiani. En olekaan tehnyt sitä vähään aikaan. Taidan taas olla hetken aika köyhä.

Lisäksi, harmaapapukaijat ovat hurjan hyödyllisiä.

Pidin pois kertyneitä ylityötunteja ja vietin pidennetyn viikonlopun Tampereella. Pääsin viimein tapaamaan Niilo-harmaapapukaijan. Olisivatpa ystäväni antaneet sille paremman nimen. Niilo oli kyllä söpöyden aksiooma. Ensin se ujosteli minua hieman. Ihmisillä oli kuitenkin kolikkoleikki, jota se rakasti. Kun minäkin leikin sitä, Niilo päätti mieluummin osallistua vähän oudon ihmisen kanssa kuin mököttää yksin häkissään.

Mainio elämänmuoto. Ottaisin itsekin harmaapapukaijan asuinkumppaniksi jos en pelkäisi tietokoneideni tulevan mustasukkaisiksi.

Suuri flunssa alkaa viimein hellittää. Kauhea kuume piti otteessaan melkein viikon. Nyt alkaa taas tuntua elävältä.

Ulkona on tällä välin tullut kevät. Tarvinnee kaivaa kevyempi takki jostakin. Kun vaan en olisi pakannut sitä jo muuttoani varten.

Kiire työssä on ollut melkoinen. Olen tehnyt asioita, jotka eivät ole ominta erikoisalaani. Myös omaa alaani. Vapaa-aika on ollut vähäistä.

Positiivisena puolena olen saanut vähän aikaan työn ulkopuolellakin. TYS:n koppi saa pian jäädä. Muutan takaisin ihmisten ilmoille viimeistään aprillipäivänä. Oletettu osoite on jo selvillä. Muuttoavuksi pyydettävät saavat sen varmaan pian tietoonsa.

Huomenna on X-Rustin Starcity. Kivaa, tulee taas tehtyä muutakin kuin töitä.