sunnuntaina, marraskuuta 26, 2006

 

Professorin perintö

Joskus ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Minulla ei ole koskaan ollut näin omituista viikonloppua. Enkä tahtoisi mitään tällaista enää koskaan kokea.

Melkein tyhjästä ilmestyi minua ja kavereitani tapaamaan uskomaton tyyppi. Oli kuin olisin törmännyt Einsteiniin. Tämä heppu oli tyrmäävän älykäs bioinsinööri, kirurgi, neuraaliverkkosuunnittelija ja yleensäkin ilmeisen nerokas keksijä. Hän oli myös vastuuntuntoinen ihminen joka ei tahtonut että hänen luomuksillaan tehdään pahaa. Hänellä oli melkein supervoimiakin. Hän oli varmasti makein ihminen jonka olen koskaan tavannut. Minäkin tahtoisin isona tuollaiseksi.

Hän osasi vastata todella moneen minua ja muita askarruttaneeseen ongelmaan. Teknillis-tieteellisiä pulmia on tässä vuodessa riittänyt, monet niistä jopa ikävän käytännönläheisiä. Ne ovat olleet niin esoteerisia, ettei kukaan tuntunut osanneen vastata niihin, paitsi nyt.

Kun me tapasimme hänet, hänellä oli alle 12 tuntia elinaikaa.

Meille kerrottiin tapaamisen jälkeen, että hän eläisi vielä aamuun saakka. Miten epäreilu maailma voi oikein olla?

Äärettömän epäreilu. Hän menehtyi jo puolenyön jälkeen.

Tunnisteet: , ,


lauantaina, marraskuuta 25, 2006

 

Pimeyttä tunnelin päässä

Hilkka lainasi autoa. Ajoin Helsinkiin. Jaana ei ollutkaan kotona. Olisivatpa ongelmani niin yksinkertaisia kuin miltä ne tuon perusteella kuulostavat.

En jaksanut ajaa takaisin Turkuun. Niko päästi minut sohvalleen yöksi. Kaverit ovat hyvä asia. Väsymys on melkein voittanut pahan olon.

Tunnisteet: ,


 

Synkkää

Työpäivän jälkeen oli ensin tarkoitus mennä pelaamaan konsolilla. Muutamat ihmiset tahtoivat ennen sitä käydä baarissa, ja jotenkin jumiuduimme sinne. Puhuimme aivan henkeviä. En ole ainoa, jonka loppuvuosi on ollut aika synkkä. Mutta minun synkkyyteni syyt ovat kyllä kummallisia.

Muut jakoivat ongelmiaan ja saivat vertaistukea. Minäpä en. En halunnut puhua huolistani. Olen sillä tavoin sulkeutunut ihminen. Suoritin väistöliikkeen kotiin. Ircissä oli こりのチャン. En saanut hänellekään kerrottua mistä oli kyse.

Kun huolia ei voi kohdata, niitä paetaan. Päivitin 迷惑:n Bloggerin uuteen betaversioon. Tässä on tageja. Saapa nähdä toimivatko hyvin.

Tunnisteet: ,


maanantaina, marraskuuta 20, 2006

 

Painavia pohdintoja

Ensimmäistä kertaa vuosiin pohdin, mitä tekisin jos en olisi nykyisessä työssäni. En tosiaan tiedä.

Tällä hetkellä minulla on ehkä maailman jännittävin työpaikka. Ainoastaan omassa työalueessani on joitain ikäviä piirteitä. Tähän saakka ne eivät ole minua haitanneet kuin vähän. Asiat ovat kuitenkin vähän muuttuneet.

Jos lähtisin nykyiseltä työnantajaltani, olisi vaikea löytää mistään yhtä kiintoisaa ympäristöä. Tai niin ainakin luulen. Alkukeväästä minua kyllä yritettiin palkata toiseen paikkaan, joka olisi ollut melkein yhtä jännittävä. Työ olisi vaan ollut vähän pöhköä. En ollut kiinnostunut, enkä olisi siitä kiinnostunut vieläkään.

Unelmatyöni on koodaamista ja tietojärjestelmien rakentelua vapaassa ilmapiirissä. Mieluiten jollain lämpimällä Tyynenmeren saarella jossa puhutaan englantia ja/tai japania. Työtarjouksia saa esittää.

Tunnisteet: ,


lauantaina, marraskuuta 11, 2006

 

Selittämisen vaikeus

Harvat ihmiset ymmärtävät minua. Yritin selittää joitakin asioita Hilkalle. Hän oli ällistynyt enkä tiedä uskoiko hän minua. Olisi ehkä pitänyt jättää selittämättä.

Töissä on niin kiireistä, etten ehtisi edes ajatella mitään muuta. Vapaa-aikani olen huolestunut ja peloissani.

Jotain on tehtävä.

Tunnisteet:


torstaina, marraskuuta 02, 2006

 

"Asteikolla yhdestä kymmeneen tilanteen vakavuus on viisi ja puoli."

Pari ystävää päätti käydä pikavierailulla Virossa. Lähdin mukaan. Jos työmatka on huvimatkan vastakohta, tämä oli ehdottomasti työmatka.

Syksy on muuttumassa talveksi. Samalla asiat käyvät synkemmiksi ja synkemmiksi. On vaikeaa ylläpitää optimistista elämänasennetta kun ympärillä muilla menee tosi kurjasti. Eivätkä ratkeamattomat tekniset ongelmat mielialaa kohenna.

Tunnisteet:


This page is powered by Blogger. Isn't yours?