Meiwaku

Turussa on kaupunkifestarit. Niiden osana X-Rust järjestää Starcityn. Kaverini puuhailevat sen parissa. Auttelin hieman valmisteluissa. Ajattelin käyttää siihen pari tuntia, mutta menikin koko yö. Nyt tekisi mieli kaatua sänkyyn eikä lähteä töihin.

Postiluukusta oli taas tullut outoa postia. Arvoitukset ovat kivoja.

The first plasma discharge from China's experimental advanced superconducting research center -- the so-called "artificial sun" -- is set to occur next month.

Plasmaa ja fuusiota. Mieletöntä. Toivottavasti onnistuvat.

Työmatkallani opin, että teknillisessä korkeakoulussa on professori, joka näyttää Joulupukilta mutta kuulostaa Darth Vaderilta. Muitakin hyödyllisiä asioita tuli saavutettua.

Ulkona on sateista ja ikävää. Kesä päättyi kun kesäloma loppui.

Päädyin käymään Helsingissä. Työasiat minut tänne toivat. Ne alkavat vasta huomenna. Sitä odotellessa olen tavannut tuttuja.

Nyt olen ajautunut Otaniemeen yöksi. Tänne selviäminen Pasilasta oli jännittävä seikkailu. Se olisi kenties ollut vähemmän jännittävä jos olisin suunnitellut asioita hieman etukäteen. Niko tarjoili kuitenkin yösijan, ruokaa sekä lainaksi hassuja laitteita. Niitä ei koskaan voi olla liikaa.

Manchesterin yliopistossa tehdään hienoja:

"By using this technology we aim to provide the most objective study of telepathy to date. Our aim is not to prove or disprove its existence but to create an experimental method which stands up to scientific scrutiny."

Ovelaa.

Töissä kuluikin poikkeuksellisen kauan. Ei siinä muuten mitään mutta kun viikonloppuna ei oikein tullut nukuttua. Taas tein asioita jotka eivät oikeastaan minun toimenkuvaani kuulu. Niissä on silti ihan hyvä olla mukana.

Nyt olen ihan naatti. Huomenna kyllä nukun pitkään ja menen työhön vasta puoleksipäiväksi. Paitsi jos tulee joku hätä.

Keskellä yötä olohuoneeseeni ilmestyi tuntematon nainen mustissa vaatteissa.

En ole ikinä säikähtänyt niin kovasti. Olin vähällä käydä naisen kimppuun miekka kädessä. Onneksi hän osoittautui ystävälliseksi. Mutta en kyllä vuosiin muista kokeneeni näin kummallista yötä. Kutsumattomia vieraita, omituisia keskusteluja, pyöräretki Pernoon.

Nukuin vaan pari tuntia. Sunnuntaipäivän juttelin Jaanan ja muidenkin kanssa teoreettisia tieteestä, taikauskosta ja unista.

Ehkä ihan hyvä etten eilen mennyt tanssimaan. Yö olisi ollut vielä merkillisempi.

Kadunvaltauksessa soitettiin kivaa teknoa. Illalla sama olisi jatkunut Butanessa. Ajattelin mennä sinne tanssimaan. Kuitenkin suunnitelmat muuttuivat. Ei välttämättä hyvistä syistä.

Ilta kävi hieman ahdistavaksi. Olisiko jollakulla ylimääräistä rohkeutta lainata? Monet osa-alueet elämisessäni kaipaisivat sitä. Vaihdossa saa tietokoneen osia.

Nyt kun olen taas Turussa, voisin oikeastaan jatkaa kesätieteen tekemistä vielä heinäkuun loppuun saakka. Samat säännöt kuin aiemminkin.

Pari kaveria ovat jo tässä kunnostautuneet. Erityisesti Marko, joka roiski minut läpimäräksi liikkuvasta autosta vähän ennen juhannusta.

Merellä oli mojova tuuli. Kävin uimassa ja veneilemässä. Olisi melkein voinut hakea lainelaudan ja surffata. Melkein.

Ajauduin keskusteluun Ilonan kanssa. Ilmeisesti maailmalla oli tapahtumassa kaikenlaista. En nähnyt sen varsinaisesti koskettavan minua. Tämän vuoksi olin kuulemma itsekeskeinen. Kysyin, mitä minun sitten pitäisi tehdä. Vastaus ei ollut kovin selkeä. Ilmeisesti minun pitäisi olla enemmän huolissani, tai oloni pitäisi olla pahempi tai jotain. En käsittänyt, miten minun hyvä oloni muka haittaa ihmisiä tuhansien kilometrien päässä. Varsinkin kun asiat ovat sellaisia, joille en konkreettisesti voi tehdä mitään.

Jaana saapuu huomenna Turkuun. Häntä on onneksi helpompi ymmärtää.

Pitkän tauon syynä oli kesälomani. Olen ollut epätavallisen kaukana tietokoneista, tai ainakin verkoista. Sen asemasta olin perheeni kanssa Lapissa juhannuksen jälkeen. Siellä oli hirveästi ötököitä.

Sitten Alec ilmaantui seudulle. Vietin hänen kanssaan ranta- ja mökkielämää. Olin sanonut hänelle jo etukäteen, ettei tässä maailmankolkassa voi oikein surffata. En vaan tainnut oikein päästä läpi. Onneksi muutakin puuhaa oli. Ja Alecin patentoitu viehätysvoima ja "exotic New Zealander boy" -repliikki takasivat hänelle ystäviä. Minäkin tahdon opetella puhumaan ihmisille tuolla tavoin.

Muutama päivä sitten saatoin Alecin lentokoneeseen. Hän lähti takaisin kotimaansa talveen. Minä käväisin Konemetsässä. Siellä oli enimmäkseen kivaa. Kuitenkin kävi ilmi, että kaikki eivät osaa juhlia selvin päin. Minulle tuntematon tyttöparka oli ilmeisesti kuollut yliannostukseen. Vähän hyytävää. Onneksi en tajunnut mitä oli tapahtunut ennenkuin lähellä festivaalin loppua.

Tämän viikon olen sitten ollut taas työssä. Tietokoneet piipittivät onnellisesti minut nähdessään.