tiistaina, toukokuuta 27, 2008

 

Loppu lähestyy

Vuoden komennus 東京:ssa lähestyy loppuaan. Pitäisi keksiä seuraava siirtoni.

Suomeen palaaminen tuntuisi kivalta ajatukselta, mutta siellä on varmasti vieläkin kylmää, mutaista ja liian tyyntä surffaamiseen. Lisäksi Turusta on kuulunut niin kummallisia viime syksyn jälkeen, etten enää tiedä uskaltaisiko siellä asua.

Japaniin jääminen houkuttaa, mutta täkäläinen työkulttuuri on vähän kuristava. Minulla on jatkuvasti hieman yläasteella oleva olo, en koe olevani itsenäinen aikuisrobotti kuten työssäni Turussa. Akihabarassa ympärilläni oli sentään koko ajan teknologinen ihmemaa, täällä lähiössä on vaan koiranulkoiluttajia ja kotirouvia.

Kaikkein mieluisin ajatus olisi suunnata jonnekin aivan muualle. Nyt kun olen vihdoin päässyt Tyynenmeren alueelle en haluaisi palata kuivalle maalle. Pitää varmaan rakentaa mecha ja vallata jokin pieni saari. Olisin kyllä mieluummin diktaattorin teknologiaministeri kuin diktaattori.

Tunnisteet: ,


keskiviikkona, helmikuuta 27, 2008

 

Savua

Sisällä tupakoivat ihmiset ovat läpeensä kurja juttu. Jos jokin asia Japanissa on jäljessä Suomea niin se, että töissä joutuu hengittämään savua.

Yskin kauheasti aina kun joku polttaa lähellä. En tee sitä edes tahallani, olen vaan jotenkin tosi herkkä savulle. Muut ovat heti kauhean huolissaan.

Silti töissä on melkein aina sakea savu. Laila yskii myös (vaikka itsekin polttaa ollessaan baarissa) ja hätistelee ihmisiä ulos tupakoimaan. Ajatus on vaan ihan vieras japanilaisille. He olettavat, että minulla tai meillä on joku hetkellinen kohtaus.

Näin huomaavaisiksi ihmisiksi täkäläiset osaavat välillä olla tosi pökkelöitä. En ole siinä asemassa toimistolla että voisin pyytää ihmisiä olemaan polttamatta, pitää tyytyä pieniin vihjeisiin. Mutta jos käytän hengitysnaamaria, kaikki luulevat että minulla on flunssa (eikä se sitäpaitsi auta tupakansavuun). Pitäisiköhän tuoda regulaattori ja ilmatankki töihin ja hengittää niistä?

Tunnisteet: ,


sunnuntaina, helmikuuta 24, 2008

 

Hello Gundam

Gundam Hello Kitty

Lisäksi, lähiöön muuttaminen on johtanut siihen, että paikalliset koulutytöt osoittavat minua ja hihittävät. Ulkomaalaiset ovat täällä harvinaisia. Paikalliset ovat monesti hämmästyneet kun huomaavat että puhun ihan kelvollista japania.

Lisäksilisäksi, en tiedä vieläkään miten pitäisi suhtautua pyyntöihin opettaa ihmisille englantia. Ehkä täytyisi selvittää.

Tunnisteet: ,


perjantaina, helmikuuta 01, 2008

 

Koti!

Uusi asunto ei ole keskellä miljoonaa elektroniikka- ja animekauppaa vaan syrjäisessä lähiössä. Sony Aibo ei enää hypi tervehtimään kun tulen kotiin. Mutta 国分寺市 on avara ja viihtyisä eikä täältäkään työmatka ole junalla kuin reilut 30 minuuttia. Lisäksi, oma ulko-ovi, oma rauha ja pyörätiet!

Kevät saisi kyllä tulla jo.

Tunnisteet: ,


torstaina, tammikuuta 10, 2008

 

Tehoton jonotus

成田国際空港 on muuttunut hitaaksi. Maahanpaluun yhteydessä virkailija tahtoo ottaa minulta ja muilta ulkomaalaisilta sormenjäljet. Tämä tapahtuu nopeasti ja tehokkaasti, mutta silti se on muuttanut Tokioon saapumisen kuluttavaksi ruljanssiksi.

Onneksi taskutietokoneella voi selata verkkoa jonottaessa.

Tunnisteet:


torstaina, tammikuuta 03, 2008

 

Epätodellista

Keskikesä Wellingtonissa, Alecin vieraana. Surffausta, sukeltamista ja varjoliitoa - aivan taivaallista.

Sähköpostit Turusta kertoivat, että on yksi syy vähemmän palata Suomeen. Puoli vuotta Tyynellämerellä on kyllä vakuuttanut minut muutenkin siitä, etten oikein tahdo. Mutta voisikohan työpaikkani siirtää Tokiosta vaikkapa Okinawalle?

Tunnisteet: ,


sunnuntaina, joulukuuta 23, 2007

 

Joulu kaukomailla

Japanilainen joulu on omituinen. Minun jouluni täällä on varmaan länsimaisempi kuin mikään jouluni Suomessa koskaan. Ei ole lunta, mutta kylmä on silti.

Vesiurheilu on talveksi loppunut, mutta sen tilalle on tullut muita erikoisia harrastuksia. Olen löytänyt ihmisiä jotka puuhaavat vähintään yhtä omituisia kuin turkulaiset ja uusseelantilaiset kaverini.

Onneksi perhe ymmärtää etten tule jouluksi kotiin. Sen sijaan menen uudenvuoden jälkeen Uuteen-Seelantiin ja pääsen taas uimaan.

Tunnisteet: ,


This page is powered by Blogger. Isn't yours?