tiistaina, toukokuuta 27, 2008
Loppu lähestyy
Vuoden komennus 東京:ssa lähestyy loppuaan. Pitäisi keksiä seuraava siirtoni.
Suomeen palaaminen tuntuisi kivalta ajatukselta, mutta siellä on varmasti vieläkin kylmää, mutaista ja liian tyyntä surffaamiseen. Lisäksi Turusta on kuulunut niin kummallisia viime syksyn jälkeen, etten enää tiedä uskaltaisiko siellä asua.
Japaniin jääminen houkuttaa, mutta täkäläinen työkulttuuri on vähän kuristava. Minulla on jatkuvasti hieman yläasteella oleva olo, en koe olevani itsenäinen aikuisrobotti kuten työssäni Turussa. Akihabarassa ympärilläni oli sentään koko ajan teknologinen ihmemaa, täällä lähiössä on vaan koiranulkoiluttajia ja kotirouvia.
Kaikkein mieluisin ajatus olisi suunnata jonnekin aivan muualle. Nyt kun olen vihdoin päässyt Tyynenmeren alueelle en haluaisi palata kuivalle maalle. Pitää varmaan rakentaa mecha ja vallata jokin pieni saari. Olisin kyllä mieluummin diktaattorin teknologiaministeri kuin diktaattori.
Suomeen palaaminen tuntuisi kivalta ajatukselta, mutta siellä on varmasti vieläkin kylmää, mutaista ja liian tyyntä surffaamiseen. Lisäksi Turusta on kuulunut niin kummallisia viime syksyn jälkeen, etten enää tiedä uskaltaisiko siellä asua.
Japaniin jääminen houkuttaa, mutta täkäläinen työkulttuuri on vähän kuristava. Minulla on jatkuvasti hieman yläasteella oleva olo, en koe olevani itsenäinen aikuisrobotti kuten työssäni Turussa. Akihabarassa ympärilläni oli sentään koko ajan teknologinen ihmemaa, täällä lähiössä on vaan koiranulkoiluttajia ja kotirouvia.
Kaikkein mieluisin ajatus olisi suunnata jonnekin aivan muualle. Nyt kun olen vihdoin päässyt Tyynenmeren alueelle en haluaisi palata kuivalle maalle. Pitää varmaan rakentaa mecha ja vallata jokin pieni saari. Olisin kyllä mieluummin diktaattorin teknologiaministeri kuin diktaattori.
keskiviikkona, helmikuuta 27, 2008
Savua
Sisällä tupakoivat ihmiset ovat läpeensä kurja juttu. Jos jokin asia Japanissa on jäljessä Suomea niin se, että töissä joutuu hengittämään savua.
Yskin kauheasti aina kun joku polttaa lähellä. En tee sitä edes tahallani, olen vaan jotenkin tosi herkkä savulle. Muut ovat heti kauhean huolissaan.
Silti töissä on melkein aina sakea savu. Laila yskii myös (vaikka itsekin polttaa ollessaan baarissa) ja hätistelee ihmisiä ulos tupakoimaan. Ajatus on vaan ihan vieras japanilaisille. He olettavat, että minulla tai meillä on joku hetkellinen kohtaus.
Näin huomaavaisiksi ihmisiksi täkäläiset osaavat välillä olla tosi pökkelöitä. En ole siinä asemassa toimistolla että voisin pyytää ihmisiä olemaan polttamatta, pitää tyytyä pieniin vihjeisiin. Mutta jos käytän hengitysnaamaria, kaikki luulevat että minulla on flunssa (eikä se sitäpaitsi auta tupakansavuun). Pitäisiköhän tuoda regulaattori ja ilmatankki töihin ja hengittää niistä?
Yskin kauheasti aina kun joku polttaa lähellä. En tee sitä edes tahallani, olen vaan jotenkin tosi herkkä savulle. Muut ovat heti kauhean huolissaan.
Silti töissä on melkein aina sakea savu. Laila yskii myös (vaikka itsekin polttaa ollessaan baarissa) ja hätistelee ihmisiä ulos tupakoimaan. Ajatus on vaan ihan vieras japanilaisille. He olettavat, että minulla tai meillä on joku hetkellinen kohtaus.
Näin huomaavaisiksi ihmisiksi täkäläiset osaavat välillä olla tosi pökkelöitä. En ole siinä asemassa toimistolla että voisin pyytää ihmisiä olemaan polttamatta, pitää tyytyä pieniin vihjeisiin. Mutta jos käytän hengitysnaamaria, kaikki luulevat että minulla on flunssa (eikä se sitäpaitsi auta tupakansavuun). Pitäisiköhän tuoda regulaattori ja ilmatankki töihin ja hengittää niistä?
perjantaina, helmikuuta 01, 2008
Koti!
Uusi asunto ei ole keskellä miljoonaa elektroniikka- ja animekauppaa vaan syrjäisessä lähiössä. Sony Aibo ei enää hypi tervehtimään kun tulen kotiin. Mutta 国分寺市 on avara ja viihtyisä eikä täältäkään työmatka ole junalla kuin reilut 30 minuuttia. Lisäksi, oma ulko-ovi, oma rauha ja pyörätiet!
Kevät saisi kyllä tulla jo.
Kevät saisi kyllä tulla jo.
torstaina, tammikuuta 03, 2008
Epätodellista
Keskikesä Wellingtonissa, Alecin vieraana. Surffausta, sukeltamista ja varjoliitoa - aivan taivaallista.
Sähköpostit Turusta kertoivat, että on yksi syy vähemmän palata Suomeen. Puoli vuotta Tyynellämerellä on kyllä vakuuttanut minut muutenkin siitä, etten oikein tahdo. Mutta voisikohan työpaikkani siirtää Tokiosta vaikkapa Okinawalle?
Sähköpostit Turusta kertoivat, että on yksi syy vähemmän palata Suomeen. Puoli vuotta Tyynellämerellä on kyllä vakuuttanut minut muutenkin siitä, etten oikein tahdo. Mutta voisikohan työpaikkani siirtää Tokiosta vaikkapa Okinawalle?
sunnuntai, joulukuuta 23, 2007
Joulu kaukomailla
Japanilainen joulu on omituinen. Minun jouluni täällä on varmaan länsimaisempi kuin mikään jouluni Suomessa koskaan. Ei ole lunta, mutta kylmä on silti.
Vesiurheilu on talveksi loppunut, mutta sen tilalle on tullut muita erikoisia harrastuksia. Olen löytänyt ihmisiä jotka puuhaavat vähintään yhtä omituisia kuin turkulaiset ja uusseelantilaiset kaverini.
Onneksi perhe ymmärtää etten tule jouluksi kotiin. Sen sijaan menen uudenvuoden jälkeen Uuteen-Seelantiin ja pääsen taas uimaan.
Vesiurheilu on talveksi loppunut, mutta sen tilalle on tullut muita erikoisia harrastuksia. Olen löytänyt ihmisiä jotka puuhaavat vähintään yhtä omituisia kuin turkulaiset ja uusseelantilaiset kaverini.
Onneksi perhe ymmärtää etten tule jouluksi kotiin. Sen sijaan menen uudenvuoden jälkeen Uuteen-Seelantiin ja pääsen taas uimaan.
lauantaina, lokakuuta 27, 2007
Puristus
Syysflunssa-aalto iskee näköjään myös Japanissa. Olen itse onneksi pysynyt terveenä, mutta sekä Ernst että Nolan ovat flunssassa. Koti on muuttunut ahtaaksi kenttäsairaalaksi. Siellä ei mahdu olemaan. :(
Tarvitsen oman asunnon. Nyt kun omaa rauhaa ei enää saakaan pelkästään aikatauluttamalla olen päätynyt tekemään ennätyspitkiä työpäiviä ja istumaan nettikahvilassa iltaisin.
Tänä viikonloppuna en kyllä mene kotiin ollenkaan. En tahdo sairastua. Maanantaina alkaa muutaman päivän syysloma, ja sen kunniaksi otan sunnuntai-iltana lennon Vanuatulle. Mirja ja Hilkka ovat lentämässä sinne myös. \o/
Tekee hyvää päästä taas lämpimään. Tokiossakaan ei tosin kylmä ole. On kuin olisi Suomessa elokuussa, mikä tarkoittaa että uida tai surffata ei enää voi ilman märkäpukua. Ja on hienoa nähdä kavereita. Hirmuisella onnella Vanuatulta löytyy muitakin tuttuja.
Tarvitsen oman asunnon. Nyt kun omaa rauhaa ei enää saakaan pelkästään aikatauluttamalla olen päätynyt tekemään ennätyspitkiä työpäiviä ja istumaan nettikahvilassa iltaisin.
Tänä viikonloppuna en kyllä mene kotiin ollenkaan. En tahdo sairastua. Maanantaina alkaa muutaman päivän syysloma, ja sen kunniaksi otan sunnuntai-iltana lennon Vanuatulle. Mirja ja Hilkka ovat lentämässä sinne myös. \o/
Tekee hyvää päästä taas lämpimään. Tokiossakaan ei tosin kylmä ole. On kuin olisi Suomessa elokuussa, mikä tarkoittaa että uida tai surffata ei enää voi ilman märkäpukua. Ja on hienoa nähdä kavereita. Hirmuisella onnella Vanuatulta löytyy muitakin tuttuja.
maanantaina, syyskuuta 17, 2007
Veden alla
Vaikka sukelluskamojen raahaaminen toiselle puolelle maailmaa maksoikin kamalasti ja vaati hirveästi työtä, oli kaikki sen arvoista. 伊豆大島 ei ehkä ollut aivan sukeltajan tai surffaajan paratiisi, mutta melkein, ja se sijaitsee puolentoista tunnin lauttamatkan päässä kotikaupungistani.
Olen vuosia halunnut asua lämpimien sukellusvesien vieressä. Nyt näin on. Eikä minun edes tarvinnut ryhtyä surffipummiksi. :) Uusia kavereitakin löytyi.
Parin tunnin päästä täytyisi olla töissä. Hups. Mutta uiminen ja sukeltaminen on varmasti terveellisempää kuin baarissa istuminen.
Olen vuosia halunnut asua lämpimien sukellusvesien vieressä. Nyt näin on. Eikä minun edes tarvinnut ryhtyä surffipummiksi. :) Uusia kavereitakin löytyi.
Parin tunnin päästä täytyisi olla töissä. Hups. Mutta uiminen ja sukeltaminen on varmasti terveellisempää kuin baarissa istuminen.
perjantaina, syyskuuta 14, 2007
Sävelkorvan tulehdus
Oli työpaikan カラオケ -ilta. Pakenin laulettuani yhden kappaleen. Siihenkin Laila joutui pakottamaan minut. En kuulostanut hyvältä. Olin riittävän musikaalinen tajutakseni sen. Silti ihmiset hurrasivat. Lähdettyäni muut työkaverit jäivät vielä ääntelemään.
Miten ihmiset kestävät kuunnella laulutaidottomien hirvittävää määkymistä? Jotta musiikki olisi kaunista, siinä pitää olla mukana taitoa. Useimmilla ihmisillä ei ole riittävästi rytmitajua, sävelkorvaa tai ääntä laulamiseen. Emme me iloksemme katso myöskään piirustustaidottomien ihmisten tekemiä kuvia. Aivan hölmö idea koko カラオケ. :(
Nyt saavat kyllä tympeät sosiaaliset ajanvietteet hetkeksi riittää. Kun työt huomenna loppuvat, otan lautan 伊豆 saarille ja käytän viikonlopun vedessä.
Miten ihmiset kestävät kuunnella laulutaidottomien hirvittävää määkymistä? Jotta musiikki olisi kaunista, siinä pitää olla mukana taitoa. Useimmilla ihmisillä ei ole riittävästi rytmitajua, sävelkorvaa tai ääntä laulamiseen. Emme me iloksemme katso myöskään piirustustaidottomien ihmisten tekemiä kuvia. Aivan hölmö idea koko カラオケ. :(
Nyt saavat kyllä tympeät sosiaaliset ajanvietteet hetkeksi riittää. Kun työt huomenna loppuvat, otan lautan 伊豆 saarille ja käytän viikonlopun vedessä.
Tunnisteet: 営み
lauantaina, syyskuuta 08, 2007
Kulttuurieroja
... mutta silti, jos minä saisin päättää minne työpäivän jälkeen mentäisiin viettämään iltaa, veisin kaikki surffaamaan Tokionlahdelle. Baarissa istuminen ikävystyttää nopeasti.
パチンコ on tylsä peli.
パチンコ on tylsä peli.
Tunnisteet: 営み
perjantaina, syyskuuta 07, 2007
työtä yötä myöten
Minut on sullottu pukuun ja solmioon. Pukukoodi töissä on jotain aivan uutta. Musta ja valkoinen ovat tylsiä värejä. Sentään sain pitää pitkät hiukseni, ja solmioni on neonsininen. :)
Metrossa on älyttömän kuuma matkustaa puvussa. Jotenkin täkäläiset サラリイマん sietävät lämpöä minua paremmin. Tavallisesti olen aina palellut herkästi, kuumuus on uusi kokemus. Melkein kuuden kilometrin työmatkaa 新宿 へ ei viitsisi aina pyöräilläkään.
Työpäivät ovat venyneet todella pitkiksi. Uudet työkaverit ovat aika mainioita.
Metrossa on älyttömän kuuma matkustaa puvussa. Jotenkin täkäläiset サラリイマん sietävät lämpöä minua paremmin. Tavallisesti olen aina palellut herkästi, kuumuus on uusi kokemus. Melkein kuuden kilometrin työmatkaa 新宿 へ ei viitsisi aina pyöräilläkään.
Työpäivät ovat venyneet todella pitkiksi. Uudet työkaverit ovat aika mainioita.
Tunnisteet: 営み
tiistaina, syyskuuta 04, 2007
岩本町
Pitkästä aikaa kokeilen yhteisasumista. Olosuhteet pakottavat: Japani on ahdas maa, enkä tahdo asua kaukana lähiössä. Ikioma asunto on yhä haussa, mutta siihen saakka jaan 28 neliötä kahden ihmisen ja Sony Aibon kanssa.
Nolan ja Ernst ovat 外人 kuten minäkin. He jakavat innostukseni elektroniikkaan ja animeen. Asuntomme on pikkuruinen sermeillä jaettu kolonen aivan 秋葉原 elektroniikkamaailman vieressä, ja sieltä pääsee metrolla parissakymmenessä minuutissa työpaikalleni. Olemme kaikki erilaisissa päivärytmeissä, mikä helpottaa tilanpuutetta kotona - melkeinpä koko ajan yksi valvoo, yksi nukkuu ja yksi on töissä.
Minä en tosin saa juurikaan nukuttua. Olen liian innoissani kaikesta. Jetlagillakin saattaa olla osuutta asiaan.
Nolan ja Ernst ovat 外人 kuten minäkin. He jakavat innostukseni elektroniikkaan ja animeen. Asuntomme on pikkuruinen sermeillä jaettu kolonen aivan 秋葉原 elektroniikkamaailman vieressä, ja sieltä pääsee metrolla parissakymmenessä minuutissa työpaikalleni. Olemme kaikki erilaisissa päivärytmeissä, mikä helpottaa tilanpuutetta kotona - melkeinpä koko ajan yksi valvoo, yksi nukkuu ja yksi on töissä.
Minä en tosin saa juurikaan nukuttua. Olen liian innoissani kaikesta. Jetlagillakin saattaa olla osuutta asiaan.
lauantaina, syyskuuta 01, 2007
viimeistä päivää
Asuntoni on nyt tyhjennetty. Johan siellä ehdin asua ainakin puolitoista vuotta. Tavarani on enimmäkseen viety vanhempieni luo Nousiaisiin säilytettäväksi. Käyttöelektroniikkani on hajautettu uusiin koteihin. Ei sitä kannattanut säästellä, kun palaan Japanista se on kaikki kuitenkin vanhentunutta. :)
Töissä sijainen on koulutettu. Ei hän minun veroiseni ole, mutta hänen on nyt kelvattava. Lupasin tarvittaessa olla konsultoivana apuna ircissä ja puhelimessa. Ja onhan meillä etäkäyttömahdollisuudet (tosin ne soveltuvat minun työhöni surkeasti).
Avaimet on annettu pois, mukaan tuleva omaisuus sullottu kahteen matkalaukkuun. Kaverit on hyvästelty. Jättiläisrobotit ja ninjat odottavat.
Töissä sijainen on koulutettu. Ei hän minun veroiseni ole, mutta hänen on nyt kelvattava. Lupasin tarvittaessa olla konsultoivana apuna ircissä ja puhelimessa. Ja onhan meillä etäkäyttömahdollisuudet (tosin ne soveltuvat minun työhöni surkeasti).
Avaimet on annettu pois, mukaan tuleva omaisuus sullottu kahteen matkalaukkuun. Kaverit on hyvästelty. Jättiläisrobotit ja ninjat odottavat.
perjantaina, elokuuta 24, 2007
日本ヘいきます！
Soitto suurlähetystöstä tuli viimein. Viisumini on hyväksytty. Pääsen vuodeksi Tokioon töihin! :) :) :) :)
Pakoon syksyä ja talvea. Pois kylmästä, Tyynellemerelle! Lähtö viikon kuluttua.
:)
Jippii-huutoni sai nykyiset työkaverini kysymään voitinko lotossa. En ihan, mutta melkein.
Tällä hetkellä hihkun niin paljon etten voi kunnolla edes kirjoittaa.
:) :) :)
Pakoon syksyä ja talvea. Pois kylmästä, Tyynellemerelle! Lähtö viikon kuluttua.
:)
Jippii-huutoni sai nykyiset työkaverini kysymään voitinko lotossa. En ihan, mutta melkein.
Tällä hetkellä hihkun niin paljon etten voi kunnolla edes kirjoittaa.
:) :) :)
maanantaina, heinäkuuta 23, 2007
Toivoa kesäraatajalle
Mulkoilen toisten ihmisten koodia, harvennan, palautan, kommentoin. Ulkona kesä on vähän viileä minun makuuni. Haaveilen vieraista, kaukaisista maista ja lämpimästä merestä.
Tähän harmauteen yhtäkkiä tullut toivonkipinä on aika pelottava kokemus. Jos kaikki menee nyt todella hyvin, saattaa loppuvuosi olla ihan toisenlainen kuin olin olettanut.
Sitä odotellessa, oravillakin on nykyään korkeaa teknologiaa. Kawaii!
Tähän harmauteen yhtäkkiä tullut toivonkipinä on aika pelottava kokemus. Jos kaikki menee nyt todella hyvin, saattaa loppuvuosi olla ihan toisenlainen kuin olin olettanut.
Sitä odotellessa, oravillakin on nykyään korkeaa teknologiaa. Kawaii!
tiistaina, heinäkuuta 03, 2007
Juhlia ja karkelointia
Laila järjesti synttäriensä kunniaksi juhlat. Sain kutsun ja tulin lähteneeksi sinne. Oli hyvä että lähdin. :)
Oli tosi kivaa hassulla tavalla. Juhlat olivat oikeasti isot ja järjestetty yökerhossa. Musiikki oli vähän poppia minun makuuni. Välillä kuitenkin sain ylipuhuttua vähän konemusiikkiakin niin että oli mahdollista tanssia.
Näin Markkuakin pitkästä aikaa. Vietin enimmän osan aikaani tutussa seurassa. Välillä uskaltauduin tutustumaan muihinkin ihmisiin. Tämä osa tuttavapiiriäni ja tuttavieni tuttavapiiriä on todella kumma. Vaikka tällä kertaa ei paikalla kai ollut yhtään supersankaria.
Oli tosi kivaa hassulla tavalla. Juhlat olivat oikeasti isot ja järjestetty yökerhossa. Musiikki oli vähän poppia minun makuuni. Välillä kuitenkin sain ylipuhuttua vähän konemusiikkiakin niin että oli mahdollista tanssia.
Näin Markkuakin pitkästä aikaa. Vietin enimmän osan aikaani tutussa seurassa. Välillä uskaltauduin tutustumaan muihinkin ihmisiin. Tämä osa tuttavapiiriäni ja tuttavieni tuttavapiiriä on todella kumma. Vaikka tällä kertaa ei paikalla kai ollut yhtään supersankaria.
Tunnisteet: 営み
maanantaina, toukokuuta 28, 2007
Väärässä paikassa
Maailman paras sarjakuvapiirtäjä menee Wellingtoniin ja kaikki kaverini pääsevät näkemään hänet livenä mutta minä en.
Taas harmittaa olla jumissa Turussa.
Taas harmittaa olla jumissa Turussa.
Tunnisteet: 営み
maanantaina, toukokuuta 07, 2007
Epäkunto
Ulkomailla oli hitusen tylsää. Sentään Wienissä oli joki jossa oli mahdollista temmeltää. Sää vaan oli liian kylmä oikeaan vesielämään. Märkäpuvun ansiosta vesihiihtäminen onnistui.
Kylmä vesi ei selvästikään ole minun elementtini. Sain jostain flunssan joka kävi pahasti päälle vasta lennolla kotiin. Pitäisi töitä tehdä mutta ei voi kuin maata vuoteen pohjalla ja katsoa Bleachia.
Masentaa hieman. Kaikenlaisia syitä on. Ihmissuhtonen ei varsinaisesti riitä peittämään toisen tärkeän henkilön poistumista elämästäni. Kuulemma hän lähti tutkimusmatkailemaan, mikä on kyllä jännää ja kannatettavaa. Mutta olin ikään kuin tottunut hänen lähelläoloonsa :(
Poissaollessani Turun vesikin on näköjään menty sotkemaan.
Kylmä vesi ei selvästikään ole minun elementtini. Sain jostain flunssan joka kävi pahasti päälle vasta lennolla kotiin. Pitäisi töitä tehdä mutta ei voi kuin maata vuoteen pohjalla ja katsoa Bleachia.
Masentaa hieman. Kaikenlaisia syitä on. Ihmissuhtonen ei varsinaisesti riitä peittämään toisen tärkeän henkilön poistumista elämästäni. Kuulemma hän lähti tutkimusmatkailemaan, mikä on kyllä jännää ja kannatettavaa. Mutta olin ikään kuin tottunut hänen lähelläoloonsa :(
Poissaollessani Turun vesikin on näköjään menty sotkemaan.
maanantaina, huhtikuuta 30, 2007
Työmuurahaisten juhla
Ulkona viuhuu haalareita ja tupsulakkeja. Tällä hetkellä ajatus Wieniin pakenemiselta tuntuu oikein viisaalta. Silti on vähän pöhkön oloista olla menossa jonnekin, jossa ei ole lämmintä merta. Kai sitä voi hauskaa pitää ilman vettäkin. Aiemmat lomailumatkat kuiviin kohteisiin ovat kyllä olleet aika ankeita :(
Pitää kohta lopettaa työt ja matkustaa lentokentälle.
Pitää kohta lopettaa työt ja matkustaa lentokentälle.
Tunnisteet: 営み
keskiviikkona, huhtikuuta 25, 2007
Kevätkärsimättömyyttä
Tahdon seuraavat asiat mahdollisimman nopeasti:
On odotettava ainakin puolitoista kuukautta ennenkuin täällä voi mennä uimaan. Typerä pohjoisnavan etelänurkka.
- Lämpimän kesän
- Uintia ja sukeltamista
- Surffilaudan
- Hyvän japanilaisen ravintolan
- Oman sateliitin
On odotettava ainakin puolitoista kuukautta ennenkuin täällä voi mennä uimaan. Typerä pohjoisnavan etelänurkka.
perjantaina, huhtikuuta 13, 2007
Koodikaatopaikan puhdistus
Koodaus- ja laadunvalvontapartio velvoitettiin käymään läpi työpaikan järjestelmiä ja siivoamaan nurkista kaikenlaisia sinne unohtuneita ohjelmanpätkiä. Kaikkea älytöntä sitä onkin tullut palveluihin sijoitettua. Koodinsiivouspäiviä pitäisi pitää ehkä useamminkin kuin kerran viidessä vuodessa.
