Meiwaku

Ulkona on pimeää, ja kaipaan Uuteen-Seelantiin. Mutta täällä ollaan, 仕方が無い．Japanintaitonikin on ruosteessa. Katselen kirjoittamaani lausetta. Se näyttää väärältä, mutten osaa sanoa miksi. Muistan varmaan jonkun kanjin täysin väärin.

Olen elänyt kuoreensa vetäytyneen simpukan elämää uudestavuodesta lähtien. Nyt onkin näköjään jo kulunut neljä viikkoa. Olen siivonnut kotini, katsonut kaikki animeni ja varmaan suututtanut suuren osan kavereista jättämällä vastaamatta heidän sähköposteihinsa. Eilen sain sitten huolestuneen tekstiviestin jossa ihmeteltiin, olinko vielä elossa. Väitin olevani. Vaadittiin todisteita. Tarjosin erää Quake 4:ää, mutta se ei kuulemma olisi todistanut mitään, koska olisin voinut olla itseäni jäljittelevä robotti. Päädyin lopulta käymään tanssimassa. Tanssiminen on vaikeampaa robotille. Infected Mushroom oli tosi hienoa.

Tanssiessa muistin, että maailmassa on muitakin ihmisiä. Suuri joukko tuttuja on kylläkin pudonnut tutkalta vielä minua pahemmin. He ovat keksineet World of Warcraftin. Marraskuussa minuakin yritettiin siihen houkutella, mutta en ollut kiinnostunut. En ole vieläkään. Pelissä taidolla tai taktiikalla ei ole mitään sijaa. Menestys riippuu yksinomaan siitä, kuinka paljon aikaa siihen uhraat. Ei peli jossa pelaaja itse kehity oikein kiinnosta. :)

Kun en tänä iltana saanut koodaamisen nurkasta kiinni, kaivoin kaapista suuren kulhon hedelmiä ja tein niistä hedelmäsalaatin. Hetken mielijohteesta intouduin maustamaan sen chilillä. Siitä tuli erinomaisen hyvää. Luulen, että suuri yleisö ei kutenkaan ole vielä valmis tähän makuelämykseen. :)