Meiwaku

Oli työpaikan カラオケ -ilta. Pakenin laulettuani yhden kappaleen. Siihenkin Laila joutui pakottamaan minut. En kuulostanut hyvältä. Olin riittävän musikaalinen tajutakseni sen. Silti ihmiset hurrasivat. Lähdettyäni muut työkaverit jäivät vielä ääntelemään.

Miten ihmiset kestävät kuunnella laulutaidottomien hirvittävää määkymistä? Jotta musiikki olisi kaunista, siinä pitää olla mukana taitoa. Useimmilla ihmisillä ei ole riittävästi rytmitajua, sävelkorvaa tai ääntä laulamiseen. Emme me iloksemme katso myöskään piirustustaidottomien ihmisten tekemiä kuvia. Aivan hölmö idea koko カラオケ. :(

Nyt saavat kyllä tympeät sosiaaliset ajanvietteet hetkeksi riittää. Kun työt huomenna loppuvat, otan lautan 伊豆 saarille ja käytän viikonlopun vedessä.

Tunnisteet: 営み